”Joka ainoa aamu seitsemäksi meen”, voisi Elias Kontiainen, 17, laulaa ajellessaan työssäoppimispaikalleen Seiverkoille. Ja ehkä laulaakin, sillä hän ajaa Kurikka-Seinäjoki -väliä niin mielellään, että matkaa voi hyvinkin säestää laulu jos toinenkin.
”Ei tunnu yhtään raskaalta tulla aikaisin töihin. Jokainen työpäiväkin kuluu niin nopeasti, ettei ehdi kissaa sanoa”, Elias suitsuttaa.
Koulutuskeskus Sedun Kurikan toimipisteessä sähkö- ja automaatioalaa opiskeleva Elias on työssäoppimisjaksolla Seiverkoilla, verkostoasennusten parissa. Kymmenen viikon pestin aikana Elias kulkee Kai Raivion työparina. Omin päin ei työssäoppija, eikä varsinkaan alaikäinen, työskentele.
”Minä olen vastuussa siitä, etten laita Eliasta vaaran paikkoihin. Hän on meillä oppimassa, mutta meillä on vastuu”, Kai sanoo.
Eliaksen ja Kain yhteiset kaksi ja puoli kuukautta ovat menneet hyvin.
”Elias on ollut ahkera, sellainen aktiivinen. Sellainen työssäoppija jää kyllä hyvällä mieleen”, opastajan roolissa useampaan kertaan ollut Kai juttelee.
Kun maan talous ja etenkin rakennusala on notkahtanut, on alan ammattiin opiskelevien ollut hankalaakin hankkia työssäoppimispaikkaa. Työssäoppijan ottaminen vaatii yritykseltä resursseja. Seiverkkojen työsuojelupäällikkö Jukka Ollila kertoo, että Seiverkoille otetaan vuosittain useita opiskelijoita oppimaan, mutta tavallisesti yksi kerrallaan.
”Haluamme, että meilläkin on täällä aikaa ja mahdollisuuksia aidosti opettaa heitä. Muutenhan tästä yhteistyöstä ei hyödy kumpikaan.”
Seiverkoilla poimitaan oppilaitosyhteistyön hedelmää silloin, kun taloon rekrytoidaan uusia työntekijöitä. Heistä iso osa on entisiä Sedun opiskelijoita.
”On helppo rekrytä ammattilaisia, jotka ovat meille valmiiksi tuttuja. Tällä hetkellä varmaan jopa kolmasosa väestämme on ollut täällä työssäoppijana”, Jukka sanoo.
Eliakselle työssäoppimispaikka heltisi, kun hän reippaasti soitti Jukalle ja kertoi itsestään. Soitto kannatti, sillä harjoittelun aikana hän on tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että on oikealla alalla.
”Olen ulkoilmaihminen ja tykkään siitä, että tässä työssä ei istuta sisällä tietokoneen ääressä. Työpäivät kuluvat nopsaan, kun koko ajan on tekemistä. Olen tehnyt asennuksia ja verkon kunnossapitotöitä ympäri Seinäjoen aluetta. Täällä on myös tosi kivoja ihmisiä, olen viihtynyt.”
Elias kuvaa Seiverkkojen väkeä omanlaisikseen. Kuvailuun ei heru tarkennusta, mutta Eliaksen, Kain ja Jukan välittömästä jutustelusta huokuu tietynlainen kaverillinen huumori ja leppoisuus.
Elias sanoo, että reilun parin vuoden ammattikouluopintojen annista ei ole ollut hyötyä Seiverkoilla, vaan kaikki on opittu työmaalla. Kommentti saa Sedun koulutusvastaava Jani Saarimaan hätkähtämään, mutta niin Eliaskin korjaa lausuntoaan: Opinnoissa hankittu teoriatieto on tärkeää ja kaiken pohjalla, työssä sitten syvennetään opittuja tietoja ja taitoja.
”Sähkö- ja automaatioalan opiskelijoilla on opintojensa aikana noin 30 viikkoa työssäoppimista. Ensimmäisenä vuonna opiskellaan kokonaan koulussa. Seiverkkojen kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo kaksikymmentä vuotta, ja se on mahtavaa. On yrityksiä, jotka eivät ota työssäoppimaan alle 18-vuotiaita, joten tämä on senkin takia arvokasta”, Jani sanoo.
Elias paljastuu haastattelun aikana eteväksi myös työmaan ulkopuolella eli luokkahuoneessa. Hän on auttanut opiskelutovereitaan erilaisten kytkentöjen opettelemisessa ja muissa haasteissa. Sähköala on Sedun ammattialoista suosituimpia, ja niissä pärjätäkseen on oltava aktiivinen.
”Kun valmistun, näihin hommiin minä haluan”, hän sanoo varman kuuloisena.
